maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeinen postaus

Minusta tuntuu, että mitä enemmän minulle kertyy lakkoja, sen vaikeampi minun on päättää, millä lakalla lakkaisin kynteni. Lauantaina mietin pienen ikuisuuden, millaiset kynnet tekisin sunnuntain juhlia varten. Asu oli yksinkertainen ja musta, joten siitäkään ei voinut hirveästi ideoita poimia. Lopulta päädyin siihen kaikista helpoimpaan ratkaisuun: kokeilemattomiin lakkoihin. Minulla ei koskaan ole hirveän montaa kokeilematonta lakkaa kerrallaan, joten muutamasta hassusta oli helppo valita kaksi toisiinsa edes jotenkuten sopivaa lakkaa.

A-England Avalon, Dorian Gray
Dorian Gray ja Avalon
Peukalossa, etusormessa ja pikkusormessa edustaa tasaisen varma A-Englandin Dorian Gray. Dorian Gray ei minulle ainakaan tarjonnut ahaa-elämyksiä. Tavallinen metallinen harmaa. Keskisormen ja nimettömän koristuksena on A-Englandin Avalon ja Belegwenin kanssa swapatut niitit. Voisi noita niittejä ehkä joskus tilata itsekin. Inhoan vain suunnattomasti pakettien odottelua. Ja varsinkin sitä, jos ne eivät pitkän odottelun jälkeen tulekaan ja pitää aloittaa odottelu alusta. Joko noita niittejä saa suomalaisista nettikaupoista? Suomesta voisin tilata vaikka heti.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

It's a Trap-eze laimennettuna

Olisin kovasti halunnut lakata kynnet uusilla A-Englandeilla. Nostelin niitä vuorotellen käteen, välillä vertailin toisiinsa. Vaihtoehtoja oli kuitenkin aivan liikaa tällaiselle jahkailijalle. Teki mieli lakata kaikilla ja ei oikeastaan millään. Kyllästyin lopulta omaan jahkailuuni ja päätinkin tehdä valinnan kahden uusimman China Glazen välillä. Valitseminen kävi huomattavasti helpommin, kun vaihtoehtoja oli vain kaksi!

Ostopostauksen kommenteissa Sissi ja Noora valittelivat It's a Trap-ezen oudosta pohjaväristä. Onhan se aika mielenkiintoinen valinta. Joku muu väri olisi varmasti toiminut paremmin. Minulle tuli kuitenkin heti mieleen, että pohjaväriä voisi yrittää muuttaa kerrostamalla päälle läpikuultavaa lakkaa, ihan niinkuin glitter-voileivissä.

China Glaze It's a Trap-eze, OPI You Callin' Me a Lyre?

Ja hyvinhän se näyttää toimivan. Pohjaväri ei ole enää harmaanvalkoinen vaan vaaleanpunainen. Muutenkin tämä lakka tuntuu toimivan paremmin laimennettuna. En hirveästi innostunut pelkästä It's a Trap-ezestä omilla kynsilläni, mutta tästä versiosta tykkään.


It's a Trap-ezea on kynsillä kaksi kerrosta. Yksi kerroskin olisi ehkä riittänyt, jos olisi lakannut todella huolellisesti. Vaaleanpunaisuus on saatu aikaan kahdella kerroksella Opin You Callin' Me a Lyrea. Oikeastaan It's a Trap-eze on siis valkoisen pohjavärinsä ansiosta täydellinen alusta laiskoille glitter-voileiville. Päälle vain aina sen värinen läpikuultava lakka kuin sattuu huvittamaan ja voilá.

torstai 6. joulukuuta 2012

Gothic Times -saalis

Aluksi A-Englandin Gothic Times -kampanja ei innostanut minua yhtään. En halunnut yhtäkään alennetuista lakoista. Gothic Beauties -kokoelmasta minulla oli jo Ophelia ja koin, etten tuosta kokoelmasta ainakaan tarvitse enää yhtään mitään. Suurin osa niistähän on periaatteessa ihan vain mustia. Jostakin syystä poikaystäväni kuitenkin tykkää yllyttää minua tilaamaan lakkoja ja yllytti tyypilliseen tapaan nytkin. Hupinsa kullakin. Mutta sen sijaan, että olisin poikaystäväni yllyttämänä tilannut yhden tai korkeintaan kaksi lakkaa, tulin tilanneeksi neljä. Eikä kaduta yhtään. Päinvastoin, olisi kaduttanut, jos en olisi tilannut näitä!

Dorian Gray, Perceval, Avalon, Lady of Shalott
Gothic Times -kampanjassa tiettyjä yksittäisiä sävyjä sai kuudella punnalla ja tiettyjä kahden sävyn pareja kymmenellä punnalla. Itse tilasin kaksi tuollaista kymmenen punnan paria. Normaalisti A-Englandi lakat maksavat yhdeksän puntaa kappale, joten ihan hyvästä alennuksesta oli kyse.

A-England Avalon, Lady of Shalott
Avalon, Lady of Shalott

Avalonia olen katsellut jo aikaisemmin, mutta epäilin, että se olisi liian lähellä Opin Purple with a Purposea. Pöh, ei muuten ole. Avalon on paljon tummempi ja syvempi sävy. Tuossa minun kuvassani se onnistuu näyttämään puoliksi siniseltä, mutta ei se oikeasti ole. Onneksi netti on pullollaan parempia swatcheja. Lady of Shalott oli positiivinen yllätys. Siinä missä Ophelia näyttää kiekolla ja kynsillä mustalta, Lady of Shalott jopa näyttää aavistuksen sinistä kimmellystä. Lady of Shalottia en erityisesti halunnut, mutta koska sen periaatteessa sai punnalla kaupanpäälle...

A-England Dorian Gray, Perceval
Dorian Gray, Perceval
Dorian Gray on myös Gothic Beauties -kokoelmasta, ainoa kyseisen kokoelman lakka, joka ei varmasti millään ilveellä näytä kynsillä pelkästään mustalta. Paistaako minusta muuten mitenkään läpi se, kuinka pettynyt olen koko Gothic Beauties -kokoelmaan. Hmphm. Dorian Gray on kyllä kaunis, eikä kokoelmassani ollut vielä mitään vastaavaa. Kai se joka kokoelmassa on pakko joku helmi olla. Ja viimeisenä Perceval... jonka olen hylännyt monta kertaa siksi, että se on niin jouluinen. Jostakin syystä juuri nyt tuo jouluisuus onkin ihan positiivinen asia...

Näitä lakkoja käännellessäni muuten huomasin, että pullojen tilavuus on muuttunut. Silmämääräisesti katsoen pullot ovat edelleen saman kokoisia, mutta vanhojen pullojen vetoisuus on 13ml ja uusien 11ml. Pullojen muoto on myös aavistuksen muuttunut matkan varrella: korkin juuressa oleva ulko on uusissa pulloissa neliä ja vanhoissa pyöreä.

Minusta muuten tuntuu, että mitä enemmän hankin A-Englandin lakkoja, sitä enemmän myös haluan niitä. Minusta on tulossa hamstraaja. Eikä asiaa yhtään auta se, että A-Englandin Heavenly Quotes -kokoelmaan on ilmestynyt ainakin yksi uusi sävy, She Walks in Beauty, joka minun on ihan pakko tilata jossakin vaiheessa.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Marraskuun lakkaostokset

Marraskuun loppupuolella havahduin yhtäkkiä siihen, että en ollut hankkinut yhtäkään lakkaa koko kuukauden aikana. Olin mielinyt kyllä muutamaa lakkaa China Glazen Cirque Du Soleil -kokoelmasta, mutta ne eivät vain suostuneet ilmestymään Ihanatkynnet.fi:hin. Muualta en halunnut tilata, koska Ihanatkynnet.fi:ssä on halvimmat postikulut. Odottavan aika on pitkä... Mutta onneksi marraksuun viimeisenä maanantaina Cirque Du Soleil ilmestyi myyntiin ja pääsin tilaamaan omani. Ja hyvä tuuri kävikin: lakat kolahtivat postiluukusta juuri marraskuun viimeisenä päivänä. Pääsin kuin pääsinkin siis kirjaamaan jotain marraskuun ostoslistaan.

Cirque du Soleil -kokoelmasta kotiutin tosin vain kaksi lakkaa. En oikeastaan erityisemmin pidä China Glazesta. Suti on minun makuuni aivan kamala eivätkä lakat aina hurmaa koostumuksellakaan. Mutta välillä vain putkahtaa sellaisia värejä, jotka on pakko saada. Kuten Running in Circles ja It's a Trap-eze.

China Glaze Running in Circles, It's a Trap-eze!
Running in Circles ja It's a Trap-eze.
Running in Circles tuli tilattua China Glazen Rivetingin kaveriksi. Tykkään Rivetingistä todella paljon, mutta en yksinkertaisesti osaa koristella oranssia lakkaa. Running in Circles on mielestäni hyvin samantyylinen, joten heti kun näin tämän lakan swatchit, ajattelin sen parittamista Rivetingin kanssa. It's a Trap-ezen tilaamista tuskin tarvitsee perustella mitenkään, sen verran ainutlaatuinen  se on ei-indielakaksi. Pitihän tuollainenkin lakka omaan kokoelmaan hankkia!


Pakko laittaa vielä lähikuva tuosta It's a Trap-ezesta. Minulle tuosta tulee mieleen jokin syötävä herkku tai jäätelö. Jännittää kyllä vähän millainen tuo on omilla kynsillä. Tuntuuko yhtään edes omalta. Tuon lakan sijoittaminen kiekolle oli muuten hankalaa. Olen lajitellut kynsilakat kolmeen osaan: cremet, shimmerit/metalliset ja efektilakat. Glitteriensä puolesta tuo kuuluisi efektilakkojen kiekolle, mutta peittävyytensä vuoksi sitä ei voi efektinä käyttää. Mutta ei se ole shimmerikään eikä metallinen! Lopulta sijoitin sen shimmereiden/metallisten kiekolle, jonne se käyttötarkoituksensa vuoksi sopi kuitenkin paremmin. Isoja, isoja ongelmia.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pikkujoulu-bling-bling

Edellisen postauksen avautuminen kannatti. Nyt on heti paljon toiveikkaampi olo. Ja tarmokkaampi! Loin tuonne sivupalkkiin uuden sivun nimeltä "Kohti parempaa kuvanlaatua -projekti". Aion dokumentoida sinne päiväkirjamaisesti millaisia juttuja olen kokeillut kuvanlaadun parantamiseksi ja millaiset jutut olen itse kokenut toimiviksi. Itseäni on ärsyttänyt suunnattomasti se, että kukaan ei kerro kovin tarkasti mitä tekee ja miksi. Nyt aion itse kertoa kaiken mahdollisimman tarkasti, jotta joku minunlaiseni voi löytää sen tiedon, mitä itse tällä hetkellä kaipaisin.

Eilen hankin pöytävaloon lampun, jonka värilämpötila on sama kuin työvalojenkin. Tuon pienen lisävalon voimin sai otettua jo huomattavasti parempia kuvia. Laatuun en ole vieläkään täysin tyytyväinen, mutta nyt ei ainakaan enää turhauta niin pahasti. Kyllä näitä pystyy jo katselemaan!

Rimmel Heart on Fire, OPI Gettin' Miss Piggy With It

Rimmel Heart on Fire, OPI Gettin' Miss Piggy With It

Tänään on työpaikan pikkujoulut, ja niitä varten tuli nämä kynnetkin askarteltua. Juhlan pukukoodi on "something red", joten kynsien lisäksi minulla vilkkuu joulunpunaista myös korvakoruissa ja hiuskoristeessa. Juhlavat kynnet näistä muuten tulikin, luonnossa kimaltelee todella kauniisti. Lakkauksen pohjana on Rimmelin Heart on Fire. Ajattelin ensin lakata pelkästään Heart on Firellä, mutta poikaystävä ehdotti päälle Opin Gettin' Miss Piggy With It -glitterlakkaa. Kun kuvistakin voi päätellä, ei yhtään huonompi idea. Kiitos kulta!

Lakkasin muuten ensimmäistä kertaa Opin glitterlakalla. Kyllä huomasi eron halpisglittereihin. Gettin' Miss Piggy With It Levittyi todella hyvin, kuivui nopeasti ja glittereitäkin sai joka kerroksella tasaisesti kynnelle. Ei todellakaan ollut mitään liisteriä, jonka kanssa joutuu tappelemaan ja jonka kuivumista pitää odotella pieni ikuisuus. Voisin tämän perusteella huolia kokoelmaani muitakin Muppets-kokoelman glittereitä.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Turhauttaa

Kuvieni laatu on turhauttanut minua todella paljon siitä asti, kun käyttöön tuli uusi kamera. Vanhalla kameralla sain otettua aivan kelvollisia kuvia. Ne olivat aina tarkkoja ja väritkin olivat yleensä kunnossa, koska säädin valkotasapainon uudelleen aina ennen kuvaamista. Uudella kameralla otetut kuvat sen sijaan ovat yleensä aina joko pikkaisen epäselviä (tai mitä blurry sitten onkaan suomeksi) tai sitten kynsi tai useampi on epätarkka (out of focus). Ja mikään ei ole niin masentavaa, kuin huomata monen tunnin urakan jälkeen, ettei kuvista ole oikeastaan mihinkään.

Tiedän, että hylkäämäni kuvat varmasti kelpaisivat monelle muulle, mutta minä olen perfektionisti. En halua blogiini omasta mielestäni huonoja kuvia. Muiden blogeissa samanlaiset pienet viat eivät häiritse yhtään, en varmaan edes huomaisi niitä, mutta omassani... Huh. Ymmärrän, että uusien asioiden opettelu vie aikaa ja että tavallisesta pokkarikamerasta järjestelmäkameraan siirtyminen ei käy hetkessä. Mutta minulta alkaa loppumaan kärsivällisyys. En ole ollut tyytyväinen vielä yhteenkään järjestelmäkameralla ottamaani kuvaan. En edes muokkaamisen jälkeen.

Minulle kuvat ovat tärkein osa tätä harrastusta. Ei kynsiäni kukaan ikinä huomaa. Edes sellaiset ihmiset eivät katso, jotka tietävät kynsiharrastuksestani. Poikaystävääkin on lakannut kiinnostamasta. Ilmeisesti tekemäni kynnet eivät ole enää mitään uutta. Niitä ei tarvitse katsoa, samaa vanhaa se on kuitenkin. Minulle lakkaukset heräävät eloon vasta kuvissa. Kuvat eivät jää huomiotta samalla lailla kuin kynteni ja kuvia/postauksia yleensä joku jopa kommentoi. Huonot kuvat ovat minulle sama kuin täysin epäonnistuneet kynnet.

Alla oleva kuva on aiheuttanut minulle erityisesti ahdistusta. Luulin keksineeni, mistä kuvieni epätarkkuus johtuu. Yritin uusilla asetuksilla ottaa tarkempia. Ei onnistunut, kuvista tuli vielä entistä huonompia. Edes suhteellisen radikaalilla värien säätelyllä kuvasta ei saanut siedettävää. En. Vain. Osaa.

A-England Ophelia, kuvio Cheeky-laatasta CH33. Leimaus Konadin hopealla leimauslakalla.

En oikeasti pysty sanoin kuvailemaan, kuinka paljon nuo jatkuvasti epäonnistuvat kuvat turhauttavat ja masentavat minua. Haluaisin kovasti oppia, mutta en vain tunnu pääsevän eteenpäin. Olen yrittänyt googlettaa tutorialeja kynsien valokuvaamisesta, mutta kaikki löytämäni ohjeistukset ovat pokkarikameroille. Järjestelmäkameran kanssa mikään "käytä kameran kukka-asetusta" ei enää ihan hirveästi auta. Jos tietäisin, kuinka joku muu kuvaa (onnistuneesti) järjestelmäkameralla kynsiä, voisin ehkä pystyä päättelemään onko vika minussa, kameran asetuksissa, valaistuksessa vai kameran objektiivissa. Nyt minulla ei ole aavistustakaan. Voi olla, että vika on kaikissa tai voi olla, että vika on vain minussa. Ehkä pitäisi luovuttaa. Ehkä minusta ei ole kuvaamaan järjestelmäkameralla. Ehkä pitäisi palata takaisin vanhaan kameraan.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Alaston totuus Amoenan tavalla

Tällä viikolla kynsiblogeissa on pyörinyt Sonnen innoittamana paljaita kynsiä ja muokkaamattomia kuvia. Haaste ei ole jäänyt minultakaan huomaatta ja mietinkin aika pitkään, pitäisikö minunkin näyttää omat lakkaamattomat kynteni. Kynsilakatkin tuli vaihdettua juuri sopivaan väliin ja olisi ollut  hyvä tilaisuus kuvata kynsiä au naturel. Mutta en sitten jaksanutkaan kaivaa kameraa esille kesken kaiken.

Päätin kuitenkin toteuttaa oman versioni tästä haasteesta. Sellaisen, mikä ei edellyttäisi kameran esille kaivamista. Sonnen postauksessa puhuttiin siitä, kuinka ei voi tietää, kuinka photoshopattuja kuvat oikeasti ovat:
"Kynsiblogit ovat täynnä toinen toistaan nätimpiä kynsien kuvia, osa blogeista on oikein erikoistunut siihen, että kynnet ja lakkaukset ovat niiiin täydellisiä, ettei niistä osaa sanoa ovatko ne aidot kynnet ja lakkaukset vai onko kyseessä kuvaajan hyvät photoshoppaustaidot." 
Ja koska olen photoshoppauksen ja muutenkin kuvien käsittelyn ystävä, ajattelin omien paljaiden kynsieni sijaan näyttää, kuinka photoshopattuja minun kuvani "pahimmillaan" ovat. Oletusarvoisestihan en erityisesti photoshoppaa, korjaan vain värit. Käytän sanaa "korjata", koska mielestäni värejä pitää säätää ainoastaan silloin, kun alkuperäinen kuvan värit ovat "rikki". Kameran ottama kuva ei ole mikään absoluuttinen totuus. Vaikka kuinka yrittäisi laittaa asetukset kohdalleen ja saada täydellisen valaistuksen... kamera on kuitenkin vain kone muiden joukossa. Ei se tiedä, milloin värit ovat sellaiset kuin luonnossa. Minä tiedän, ja siksi korjaan värit jälkeenpäin niin, että ne ovat mielestäni mahdollisimman lähellä luonnollista.

Estetiikka on myös minulle hyvin tärkeä osa kynsilakkaharrastusta. Paljaalla silmällä kynsissä kummittelevia kissankarvoja tai omituisiin paikkoihin eksyneitä lakkasotkuja ei yleensä huomaa. Niiden poistaminen jälkeenpäin on minusta aivan perusteltua: nehän olisi tullut poistettua jo ennen kuvat ottamista, jos suinkin olisi vain huomannut. Tuskin kukaan tarkoituksellisesti kuvaa kissankarvoja. Eihän?

Lakkauksien paranteluun photoshopin keinoin suhtaudun nihkeästi, mutta silti harrastan sitä välillä itsekin. Esimerkiksi saatan siivota satunnaisen ilmakuplan pois tai pyöristää lakan reunasta ikävästi silmäänpistävän kulman. En tiedä miksi. Ei minulla ole varsinaisesti tarvetta antaa sellaista kuvaa, että lakkaukseni olisivat sataprosenttisen täydellisiä. Ei muillakaan ole. Kuvissa virheet vain korostuvat suunnilleen tuhatkertaisesti. Mitä normaalisti ei pystyisi näkemään, kynsikuvista huomaa välittömästi. Ehkä haluan antaa kuvillani samanlaisen vaikutelman, kuin miltä ne näyttäisivät luonnossa?

Alla olevaa kuvaa ei ole muokattu muuten, kuin rajaamalla se uudestaan ja lisäämällä siihen vesileima. Periaatteessa tuokin olisi jo aivan kelvollinen kuva, mutta se ei vain ole omien standardieni mukainen.

Muokkaamaton (rajausta ja vesileimaa lukuunottamatta)

Seuraava kuva on muokattu versio, eli sellainen, jonka voisin julkaista blogissanikin*. Olen ensimmäiseksi muokannut värejä niin, että ihonväri näyttää mahdollisimman oikealta. Yleensä kun säädän ihonvärin oikeaksi, myös kynsilakkojen värit alkavat näyttää  enemmän siltä, miltä luonnossakin. Valot ja varjot on kuvaan säädetty niin, että pikkusormi näyttää myös hyvältä. Alkuperäisessä kuvassa pikkusormi on aavistuksen ylivaloittunut ja sumea. Kuvaa on myös terävöitetty jonkin verran...

A-England Princess Tears, Lady of the Lake, Cheeky CH37
Muokattu

... ja viimeiseksi kuvaa on photoshopattu poikkeuksellisen paljon. Kuten jo alussa mainitsin, en yleensä muokkaa kuvista muuta kuin värit. Tässä kuvassa oli kuitenkin harvinaisen paljon minua häiritseviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi kuivaan ihoon jumahtanutta kynsilakkaa. Tiedättehän, sellaista, mitä ei saa pois vaikka kuinka pitkään hinkkaisi kynsilakanpoistoaineella! Ja epämääräinen valkoinen piste! Ja pieniä valkoisia karvoja! Ja muutama muukin juttu! Kuvat voi klikata auki katselunäkymään, jolloin niiden vertaileminen on helppoa. Kaikki tekemäni muokkaukset pitäisi olla aika helposti huomattavissa tuolla tavalla. Pisteet sille, kuka ensimmäisenä bongaa kaikki?

Tämä oli siis alaston totuus minun tavallani ja eräänlainen kaapista ulos tuleminen. Kyllä, minä photoshoppaan kun siltä tuntuu. Silloin, kun se tekee kuvasta paremman. Mutta on vaikea tavallisessa postauksessa sanoa, että hei kaverit, photoshoppasinpa taas parit karvat pois häiritsemästä. Enkä halua mitään lausekettakaan laittaa sivupalkkiin, koska pääsääntöisesti kuvista on korjattu vain värejä. Bloggaajan elämääsuurempia ongelmia?

*Kuva oli tarkoitettu aivan tavalliseen postaukseen. Kyseessä on siis tuorein lakkaukseni (A-England Princess Tears ja Lady of the Lake, leimaukset Cheeky-laatasta CH37. Kolmio tehty teipin avulla).

torstai 22. marraskuuta 2012

A-England Gothic Times -kampanja

Pienimuotoinen tiedoitus A-Englandin ystäville: Tällä hetkellä A-Englandilla on käynnissä Gothic Times -kampanja. Kampanjan aikana (21.11-30.11) tietyt lakat maksavat 6£ (normaalisti 9£) ja tietyt lakkaparit 10£ (normaalisti 18£). Postikuluja ei ole.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Se on loppu nyt

Nimittäin ensimmäinen purnukkani Lushin Lemony Flutter kynsinauhavoidetta! Uusi purkki on ollut ostettuna jo jonkin aikaa, sillä en halunnut ottaa riskiä, että joutuisin olemaan päivääkään ilman tätä kynsinauhojen pelastajaa. Olen kokeillut muitakin kynsinauhavoiteita ja -öljyjä, mutta mikään ei ole kosteuttanut yhtä tehokkaasti kuin Lemony Flutter. Toivottavasti Lemony Flutter ei poistu Lushin valikoimasta niin kauan kuin minulla tämä kynsilakkaharrastus jatkuu.

Lush Lemony Flutter tyhjänä
Lemony Flutter - kynsinauhojen paras kaveri
Lush Lemony Flutter tyhjänä
Tyhjää täynnä

Miellän itseni ahkeraksi kynsinauhojen rasvaajaksi, käsi käy purnukalla useita kertoja päivässä, mutta silti tuo pieni 50 gramman purkki kesti käytössäni melkein tasan vuoden. Uuden purnukkani parasta ennen -päiväys on 01/10/2013. Samalla käyttötahdilla uusi voide ehtii periaatteessa mennä vanhaksi ennen kuin saan edes pohjaa näkyviin!

Lemony Flutter on muuten ainoa Lushin tuote, jota olen kokeillut. Haluaisin kokeilla muitakin, mutta osa tuotteista tuntuu vähän turhilta tai liian kalliilta. Onko kenelläkään kokemusta Lushin käsirasvoista, esimerkiksi Handy Gurugusta tai Helping Handsistä? Niitä kiinnostaisi eniten kokeilla.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Merimieshenkiset kynnet aka Cheekyt testissä

Cheekyn merirosvolaatta ehti jo vilahdella aikaisemman postauksen kuvituksessa, joten ei ole varmaan hirveän iso yllätys, että kyseiseltä laatalta jotain päätyi myös kynsillekin. Tämänkertaiset merimieshenkiset kynnet näpertelin eilen ja täytyy sanoa, että Amoena on erittäin tyytyväinen...

Meriaiheiset kynnet

...Nimittäin siihen, että tuli astuttua oman mukavuusalueen ulkopuolelle! Etusormeen uskaltauduin kokeilemaan puolikuuta ja nimettömään raitoja. Toteutus ei ole siisteimmästä päästä, mutta mielestäni ihan kelvollinen ensimmäiseksi yritykseksi. Puolikuussa käytin apuna reiänvahvistustarroja. Kyseiset tarrat ovat olleet minulla kohta vuoden, mutta tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun käytin niitä. Tarran avulla kaaresta sai melko siistin, mutta itseäni häiritsee, että pohjasta tuli niin peittävä. Tarkoitukseni oli laittaa vain yksi kerros Opin Passionia jo valmiiksi aavistuksen peittävän aluslakan päälle, mutta söhrin ja paikkailin söhrimiseni toisella kerroksella Passionia. Ensi kerralla sitten! Nimettömän raitojen kanssa käytin apuna ohutta kynsiteippiä.

Meriaiheiset kynnet

Olen tyytyväinen myös Opin Alpine Snowhin, tai oikeastaan siihen, miten huolellisesti onnistuin lakkaamaan sillä! Kaksi kerrosta riitti kun tarpeeksi kieli keskellä suuta suti. Sininen lakka on muuten Essien Mesmerized ja punainen Rimmelin Heart on Fire. Opin Passion tuli mainittua jo edellisessä kappaleessa. Ankkurit ja ruorit löytyvät Cheeky-laatoista CH36 ja CH49.

Ja mitä kokeilemiini Cheekyn laattoihin tulee, en löytänyt niistä mitään valitettavaa. Molemmat leimasivat yhtä hyvin kuin Konadin ja Bundlemonsterin laatat, vaikka en käyttänyt edes erityistä leimauslakkaa. Laatat myös vaikuttavat todella hyvälaatuisilta verrattuna Bundlemonsterin laattoihin. Voi tosin olla, että minulla on joku maanantai-kappale Bundlemonsterin 2012-setistä, koska niiden suhteen valituksen aiheet eivät aivan heti lopu kesken... Ärh.

Onko kukaan muu muuten tehnyt merihenkisiä kynsiä? En jaksanut googletella ideoita kun tein omani, mutta näin jälkeenpäinkin olisi kiva nähdä, mitä muuta olisi voinut keksiä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Congratulations from Cheeky!

Viime kuussa tilaamani Cheekyn 2012 Summer-laattakokoelma kolahti vihdoinkin postiluukusta. Tätä tulikin odoteltua pitkään ja hartaasti. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, ja niin on myös matka Hong Kongista Suomeen. Tilauksesta toimitukseen meni ensin viikko ja postin matkassa laatat kulkivat kolme viikkoa. Kuukauden verran tuli siis odottelua yhteensä. Olen niin iloinen, etten ole nähnyt näitä missään lukemassani suomalaisessa kynsiblogissa! Oli aivan hirveää odotella omia Bundlemonsterin laattoja, kun näki mitä kivaa muut niillä tekivät!

En ole vielä ehtinyt testaamaan laattojen toimivuutta, mutta laattojen säilytyslaatikolle voin jo nyt antaa täyden kympin. Mikseivät muut laattasetit tule yhtä kätevässä laatikossa? Bundlemonsterin 2012-laattakokoelmankin muovinen säilytyslaatikko näyttää lähinnä surulliselta tämän rinnalla:

Cheeky 2012 Summer laatikko
Etupuoli
Summer-kokoelman säilytyslaatikko on mielestäni aivan uskomattoman suloinen ja kaiken lisäksi myös todella hyvälaatuisen oloinen. Pahvi on tukevaa ja kansikin napsahtaa kiinni magneetilla. Laatikon sisässä on oma lokero laatoille. Sivussa olevan kolon avulla laatat on myös tosi helppo ottaa lokerosta pois.

Cheeky 2012 Summer laatikko
Sisäosa
Tykkään siitä, miten paljon yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Laatikon sisässä on hassu pieni tarina laattakokoelman syntymästä ja laattojen lisäksi paketista löytyi myös "Cheeky nail artist" -kortti. Tuolla kortilla on myös funktio: tarvittaessa sitä voi käyttää skraappana. Metalliset skraapathan eivät kaikkia miellytä ja monet tykkäävät käyttää vanhoja muovikortteja niiden sijaan.

Cheeky 2012 Summer lisenssi
Nail Artist License
Cheekyn laatoissa on samanlainen muovitausta kuin Konadeissa ja Bundlemonstereissa, mutta Cheeky on senkin osannut tehdä suloisemmin. Laatikon ruutukuvio jatkuu laattojen taustalla. Kyllähän noita nyt kelpaa katsella. Laatoissa oli suojamuovi päällä kuten Bundlemonsterinkin laatoissa, mutta mielestäni näistä suojamuovit irtosivat huomattavasti helpommin.

Cheeky 2012 Summer -laatta edestä ja takaa
Takaa ja edestä
Ja jos nyt aloitettiin vertailu... Mainitsemisen arvoinen seikka on, että Cheekyn laatat ovat suurempia kuin Konadin ja Bundlemonsterin laatat. Eron huomaa myös kokokynnen kuvioiden koossa. Konadin ja Cheekyn kuvioiden välillä on jo aika huima kokoero. Cheekyn kaikissa kokokynnen kuvioissa on kaareva reuna, joten niitä voi käyttää myös esimerkiksi kynnen kärkien leimaamiseen. Varsinaisia kärkikuvioita tästä kokoelmasta ei löydy lainkaan.

Cheeky vs Konad
Konad vs. Cheeky
Luulin Bundlemonsterin 2012-kokoelmaa mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi, mutta kyllä Cheekyn kuviot vievät voiton. En jaksanut kuvata yksittäisiä laattoja, mutta niitä voi ihastella esimerkiksi täällä. Jotkin kuvioista ovat myös huomaamattoman hassuja. Yhdessä kokokynnen kuviossa esimerkiksi lukee "nail art", mutta kynsilakkapullojen ja siveltimien sijaan kuvituksena onkin nauloja ja vasaroita! Kaikista enititen olen innoissani ehkä merihenkisistä kuvioista. Esimerkiksi tuo kuvissa vilahteleva merirosvolaatta on aivan mahtava, vaikka en mitenkään merirosvofani olekaan.

Vähän kyllä hirvittää se, että näitä laattoja alkaa olemaan kohta enemmän kuin niitä ehtii käyttämään. Tässäkin kokoelmassa oli 26 uutta laattaa, enkä ole vielä ehtinyt kokeilemaan kaikkia suosikkejani Bundlemonsterin viimeisestä kokoelmasta, ja muutama Konadinkin laatta on iskemätön. Mutta oikeasti, eihän tuota nyt voinut mitenkään vastustaa! Jos joku muu on huono vastustamaan syötävän suloisia kiusauksia, niin oman laattakokoelmansa voi tilata Cheeky-Beauty.comista. Euroina kokoelmalle tulee hintaa noin 20 euroa, postikuluja ei ole. Ensi vuoden tullirajan alennuksesta ei muuten tarvinne olla huolissaan vaikka Cheeky-Beautysta enemmänkin tilaisi. Oma pakettini oli ainakin merkitty lahjaksi ja paketin sisälle oli vielä livautettu onnittelukortinnäköinen lärpäke todisteeksi. Congratulations from Cheeky indeed!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Jäähilekynnet

Viimeisin lakkaus on ollut kynsilläni kohta jo viikon verran, mutta täällä blogin puolella en ole sitä vielä ehtinyt esittelemään. Parin viime viikon ajan olen muokannut ja parannellut opinnäytetyötäni ahkerasti ja se on vienyt tehokkaasti kaiken muun kirjoitusinnon. Onneksi tuo opinnäytetyöprosessi on ihan kohta takanapäin!

China Glaze Kinetic Candy, Luxe & Lush
Kinetic Candy ja Luxe & Lush
 Näissä kynsissä pohjavärinä on kaksi kerrosta China Glazen Kinetic Candya ja koristeluina kaksi kerrosta samaisen merkin Luxe & Lushia. Kynnet on vielä kuorrutettu kahdella kerroksella Seche Viteä, jotta kynsistä tulisi edes joten kuten sileäpintaiset. Sinisellä pohjalla Luxe & Lush näyttää jäähiutaleilta. Tuli siis vahingossa jatkettua talvista teemaa. Luxe & Lushia käytin Tiia Mintun pyynnöstä. Hän halusi tietää, onko China Glazen Luxe & Lush ostamisen arvoinen. Itse olen ehkä kallistunut enemmän siihen, että ei ole. 

Luxe & Lush swatch
Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, Luxe & Lush on kyllä harvinaisen kaunis lakka, varsinkin mustan päällä. Ulkonäön suhteen minulla ei ole mitään valitettavaa. Lakka näyttää luonnossa yhtä nätiltä kuin kuvissakin. Minusta se oli vain yksinkertaisesti aivan kamalaa lakata! Koostumuksesta tuli mieleen ensimmäisenä ehkä liisteri. Kerroksista tuli väkisinkin paksuja eikä niistä meinannut saada tasaisia millään. Ensimmäisestä kuvasta pystyy halutessaan laskemaan ilmakuplatkin. Ehkä kärsivällisempi saisi lopputuloksesta paremman, ja ehkä jos lakkaisi vain yhden kerroksen... Minulle tämä ei vain sopinut. Ei minua silti harmita, että tämäkin lakka kokoelmastani löytyy.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ihan muutama vaan

Alennukset ovat aina kiva asia. Vielä kivempi asia on kynsilakka-alennukset. Varsinkin jos alennuksessa on sellainen kynsilakkamerkki, josta tykkää, kuten esimerkiksi China Glaze. Eihän sitä voinut vastustaa. Aluksi ostoskorissani oli kuusi China Glazen lakkaa, joista osa ei ollut edes alennuksessa, mutta onnistuin karsimaan lakat lopuksi kolmeen. Kaikkea ei yksinkertaisesti tarvitse omistaa. Varsinkaan sellaisia övereitä glitterilakkoja, joita en kuitenkaan käytä juuri koskaan. Tiukasta seulasta pääsi lopulta läpi Happy Go Lucky, Kinetic Candy ja Luxe & Lush.

Happy Go Lucky, Kinetic Candy ja Luxe & Lush
Happy Go Lucky, Kinetic Candy ja Luxe & Lush
Kinetic Candyn valitsin, koska olen pitkään mielinyt täydellistä vaalean sinistä lakkaa kokoelmaani. Muutama vaalean sininen minulta löytyy, mutta ei sitä täydellistä. En tiedä onko Kinetic Candykaan täydellinen, sen näkee sitten kun se pääsee kynsille asti. Kiekolla ainakin näyttää lupaavalta, mutta voi olla, ettei se ole tarpeeksi pastellinen minun makuuni. Happy Go Lucky ei ollut edes tarjouksessa, mutta se päätyi koriin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei minulla ollut ennestään yhtäkään keltaista lakkaa. Keltainen oli pakko hankkia sen varalta, jos sitä joskus vaikka tarvitsee johonkin. Sateenkaariin esimerkiksi. Tai aurinkoihin. Ei koskaan voi tietää! Olisi katastrofi jos keltaista lakkaa ei olisi saatavilla juuri silloin kun sitä eniten tarvitsisi. Luxe & Lush kuuluu oikeastaan siihen överi-glitterilakka-kerhoon, jota minun pitäisi vältellä, mutta annoin armoa tällä kertaa. Eihän se nyt varsinaisesti glitteriä ole. Eikä kovin överi. Eihän?

Kuka muu muuten tunnustaa haalineensa jotain Ihanien Kynsien China Glaze -alesta? Tiedän, että ainakin Lunalii ja Daniela ainakin. Lunalii oli tilannut I'm not a Lionin, mitä itsekin pikkaisen himottelin ja Ruby Pumpsin, jonka lopulta hylkäsin maineestaan huolimatta. Danielan tilauksesta Sweet Hook oli myös omassa korissani, mutta hylkäsin sen sillä perusteella, että se oli liian samankaltainen Essien Lilacismin kanssa. Techno ja Fairy Dust minulta löytyy ennestään, muuten olisin varmaan tilannut nekin!

Tämä tilailu muuten tapahtui heti sen jälkeen, kun olin taputellut itseäni selkään siitä hyvästä, että olen niin maltillinen lakkojen ostelija. Katin kontit.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Nostalgiaa

OPI Ink oli ensimmäinen Opini. Hankin sen aivan tiettyä tarkoitusta varten; Olin päivää tai paria aikaisemmin ostanut ensimmäiset Konadini ja yhdessä laatassa oli kaksi lumihiutaletta. Halusin tehdä lumihiutalekynnet! Omistin kuitenkin ennestään ainoastaan punaisen, violetin ja vihreän kynsilakan, eikä niistä mikään tietenkään sopinut lumihiutaleiden taustalle. Piti siis hankkia uusi lakka. Opit olivat Emotionissa tarjouksessa, joten ajattelin, että olisi sopiva hetki kokeilla ensimmäistä kertaa Opia. Olin jo ehtinyt oppimaan, että se oli todella monen kynsibloggaajan suosikkilakkamerkki.

Valikoin aika pitkään muutaman eri sävyn välillä ja lopulta päädyin OPI Inkiin. Olin nähnyt Youtubessa tutorialin, jossa lumihiutaleiden päälle oli sudittu vielä glitter-lakkaa, joten hankin OPI Inkin kaveriksi vielä Lumene Natural Coden Go Glitteryn. Kotona taisin aloittaa lakkauspuuhat samantien. Ensimmäiset lumihiutalekynnet onnistuivat todella hyvin. Olin muutenkin kynsistä todella innoissani, koska ensimmäistä kertää ikinä minulla oli oikeasti nätit kynnet, ja olin kaiken lisäksi tehnyt ne vielä itse!

On varmaan aika sanomattakin selvää, että OPI Inkillä, Go Glitteryllä ja Konad-laatalla M59 on minulle erityistä tunnearvoa. Tänään toistin lumihiutalekynnet taas uudelleen sen kunniaksi, että Espoossa satoi ensilumi perjantaina. Kohta olisi muutenkin ollut ensimmäisten lumihiutalekynsien vuosipäivä.

Lumihiutalekynnet
Lumihiutalekynnet

torstai 25. lokakuuta 2012

Pyhä kolminaisuus ja puolihullu ombre

Jos tässä blogissa jotakin kynsilakkamerkkiä tulee näkymään kyllästymiseen asti, se merkki on hyvin todennäköisesti A-England. Minulla kun on vieläkin muutama kokeilematta ja kukapa ei näin näteillä lakoilla haluaisi lakata muutenkin. Jos Bridal Veil ja Ascalon olivat luodut toisilleen, niin ovat myös Princess Sabra, Dragon ja Saint George.

Princess Sabra, Dragon, Saint George ja Bridal Veil
Princess Sabra, Dragon, Saint George ja Bridal Veil

Kolme ei vielä ihan riitä ombre-kynsiin, mutta saa silläkin tuollaisen puolihullun ombre-viritelmän. Keskisormi
on tummin ja väri vaalenee peukaloa ja pikkusormea kohti. Alkuperäinen suunnitelmani oli leimata Dragon Saint Georgella ja Princess Sabra Dragonilla, mutta testatessani näitä jouduin toteamaan, etteivät värit erotu tarpeeksi toisistaan. Leimaukset on siis tällä kertaa tehty Bridal Veilillä.

Princess Sabra, Dragon and Saint George stamped with Bridal Veil.
Puolihullu ombre

Nämä A-Englandin lakat ovat kyllä edelleenkin ihan täydellisyyttä. Ne levittyvät hyvin, peittävät hyvin, leimaavat hyvin ja kestävät hyvin. Ei voi muuta kuin suositella! A-Englandin lakkoja voi tilata suoraan A-Englandin nettisivuilta, kaikki lakat ovat 9£. Postikuluja ei ole, joten lakkoja voi tilata vaikka yksitellen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kulissien takana

Mitä muut edellä... Minäkin ajattelin esitellä missä ja miten kuvaan kynsiäni ja kynsilakkapullojani. Mitään uutta ja ihmeellistähän tässä ei ole, mutta itsestäni on ainakin kiva nähdä mitä muiden blogien kulisseissa tapahtuu!

Kynsiblogitaipaleeni alussa otin kaikki kuvat kännykän kameralla, ja se tuntui silloin jopa ihan riittävältä. Kuvista kuitenkin sai selvää ja niiden käyttäminen oli niin nopeaa ja yksinkertaista: Google+ app latasi kaikki kännykällä otetut kuvat Picasaan ja Picasasta ne oli helppo napata omaan blogiin. Kännykkä kuitenkin joutui jossain vaiheessa huoltoon ja oli pakko siirtyä käyttämään "oikeaa" kameraa. Onneksi. Kun näin, miten paljon parempia blogini kuvat olivat kunnollisella kameralla otettuna, en enää halunnut palata huonolaatuisiin kännykkäkuviin.

Periaatteessa sain jo pokkarin manuaalisäätöjen avulla omaan makuuni tarpeeksi hyviä kuvia, mutta koska poikaystävänikin kovasti mieli järjestelmäkameraa omaa harrastustaan varten, olihan sellainen lopulta hankittava. Tämän hetkiset kuvat on siis otettu Canon EOS 650D:llä, jota en vieläkään ihan täysin osaa käyttää, mutta yritän kovasti ko ajan opetella! Onneksi on ainakin hyvä opettaja.

Kynsilakkapullot kuvaan nykyään lightboxissa. Lightbox on poikaystävän askartelema ja koostuu pääsääntöisesti yhdestä isohkosta pahvilaatikosta, maalarinteipistä, leivinpaperista ja tavallisesta A4-tulostuspaperista:


Valmis kuva näyttää siis tältä:


Meillä on ruokapöydässä kiinni kaksi työvaloa (yksi minulle ja yksi poikaystävälle, molempien harrastus kun vaatii todella hyvää valaistusta), mutta yleensä minulla on käytettävissäni vain yksi valaisin kerrallaan, eli saan lightboxiin vain yhdeltä suunnalta valoa. Kaksi olisi aina parempi, mutta mitäs itse päätän kuvata aina silloin kun toinen valo on varattuna! Molemmissa työvaloissa on 4000 Kelvinin energiansäästölamput, eli valo on valkoista tavallisen keltaisen sijaan. Valkoisen valon alla on huomattavasti kivempi lakata!


Ennen käytin kuvaamisessa apuna matalaa pöytäjalustaa (näkyy ylemmässä kuvassa lightboxin vieressä), ja se olikin ihan kätevä pokkarin kanssa, mutta tuo järjestelmäkamera alkoi kaipaamaan vähän jämerämpää jalustaa alleen. Uusin hankinta on siis tuollainen kunnollinen lattialla nököttävä jalusta.

Kynnet kuvaan samalla penkillä, samaa valaisinta ja samaa jalustaa käyttäen. Tykkään kuitenkin levittää tuollaisen huovan taustaksi, vaikka se ei juurikaan valmiissa kuvissa näy. On vain helpompi ottaa kuvia, kun tausta on rauhallinen. Tuo valaisin on todella hyvä myös kynsien kuvaamisessa, koska pystyy itse päättämään täysin, mistä suunnasta valo tulee. Yleensä yritän suunnata valaisimen niin, että kynsiin ei tulisi heijastuksia lainkaan tai ainakin hyvin vähän.


Tuon kameran hyvänä puolena on kääntyvä kosketusnäyttö. Minun ei siis tarvitse itse olla kameran takana lainkaan, vaan voin säätää kaikki asetukset myös istumalla kameran sivussa. Erittäin kätevää, koska pystyn kokoajan pitämään mukavan asennon (= liikkumaton käsi = tarkempi kuva) kummemmin venkoilematta. Säädöt teen kaikki manuaalisesti, ja yleensä otan kuvia eri asetuksilla, jotta olisi enemmän erilaisia kuvia, joista valita se paras.

Kuvien siirtämiseen koneelle ja kuvien muokkaamiseen käytän Adobe Lightroomia. Yleensä silmäilen ottamani kuvat nopeasti läpi ja valitsen niistä muutaman parhaimman, joita alan työstämään sellaisiksi, että kehtaa blogissakin esitellä. Ottamani kuvat ovat hyvin harvoin sellaisenaan täydellisiä, joten joudun muokkaamaan värejä aina jonkin verran. Lightroomissa tuo värien muokkaaminen on onneksi todella helppoa. Värien lisäksi yleensä myös terävöitän kuvia jonkin verran ja tietenkin leikkaan kaiken turhan kuvasta pois. Jos kynsissä on karvoja tai muuta roskaa, siivoan ne pois Photoshopin puolella.


Alkuperäinen kuva oli aavistuksen ylivaloittunut, mutta täydellistä valkoista ei kuitenkaan ollut muuten kuin kynsilakkapullon korkissa, joten kuvan muokkaaminen onnistui vielä ihan hyvin.


Alemmassa kuvassa varjoja on syvennetty ja valkoista säädetty hieman alaspäin. Kuvaa on myös hiukan terävöitetty. Toimii heti paremmin, vaikka ero ei olekaan huikea!


Kuvissa muuten komeilee tämän hetkiset kynteni. Vaalean harmaa on Essien Miss Fancy Pants ja ruskea Opin You Don't Know Jacques. Pöllöleima on Bundlemonster-laatasta BM-309, leimattu Konadin mustalla leimauslakalla. Normaalistihan näkisitte vain ja ainoastaan tuon viimeisen kuvan, mutta tällä kertaa olette nähneet myös mitä kulissien takana on tapahtunut.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Bridal Veil & Ascalon

Minun ei tarvinnut kauaa miettiä, millä uusilla A-Englandin lakoilla lakkaisin ensimmäisenä. Yksi yhdistelmä nousi heti ylitse muiden: Bridal Veil ja Ascalon. Aivan kuin nuo kaksi olisi alun perinkin tarkoitettu toisilleen, niin hyvältä ne näyttävät vierekkäin:

a-england ascalon bridal veil

Leimailujakaan ei tarvinnut miettiä pitkään: leimauslakoiksihan nämä on hankittu, joten niillä myös leimataan. Bridal Veil on siis leimattu Ascalonilla ja päinvastoin, kuviot ovat Bundlemonster-laatasta BM-323. Ruusukuviota olen käyttänyt aikaisemminkin, joten leimasin kaveriksi myös piikkilankaa samalta laatalta.

a-england bridal veil ascalon

Molemmat lakat leimasivat juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Ascalonkin erottuu todella hyvin mustan päältä, vaikka olin aluksi huolissani, ettei se peittäisi tarpeeksi. Ihan turhia huolia taas! Kaikki tähän mennessä kokeilemani A-Englandin holot ovat leimanneet hyvin, mutta toisaalta minulla on vielä monen monta kokeilematta. Ehkäpä näiden valioiden joukkoon joku huonompikin yksilö mahtuu?

tiistai 16. lokakuuta 2012

A blog with substance

Sulokynsiltä tuli tunnustusta tännepäin. Aivan mahtavaa, kiitos!


Tunnustuksen "säännöt" ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kiittäminen on jo tehty, nyt pitäisi vielä keksiä kahdeksan bloggaajaa, jolle laittaa tämä eteenpäin. A blog with a substance... eli, blogi, jossa on asiaa/sisältöä. Tuosta kuvauksesta nämä tulevat heti mieleen Nail Art by Belegwen, Rakkaus kynsiin, Jos edes kynnet, Playing with Polish ja Bambi likes to Polish. Seuraan todella monia kynsiblogeja, mutta Google Readerissa ne sulauvat yhdeksi kynsikuvien ja ostospostauksien massaksi. Nuo edellä mainitut ovat kuitenkin sellaisia, että erottuvat selkeästi joukosta. Niistä minulla on selkeä mielikuva ja myös tietynlaiset odotukset sisällön laadun suhteen. Toivottavasti oma bloginikin painisi joskus samassa sarjassa näiden kanssa!

Sitten pitäisi ilmoittaa tunnustuksesta, mutta sen taidan jättää väliin. Uskoisin, että näin suosituille bloggaajille on tämä tunnustus jaettu jo moneen kertaan. Jos ei ole, ja täältä sattuu bongaamaan itsensä, niin tunnustusta vain eteenpäin muille!

Viimeisenä vielä kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Here we go:
  1. En ole koskaan ollut Facebookissa, enkä aio ollakaan. Mutta harmittaa, että jään paitsi siitä kynsitarvikekirppiksestä, josta kaikki tuntuvat puhuvan koko ajan!
  2. Poikaystäväni leikkaa ja värjää hiukseni. Ja ennen poikaystävää se oli äiti tai sisko. En ole käynyt oikealla kampaajalla kuin kolmesti elämäni aikana; kerran ala-asteella, kerran yläasteella ja kerran lukiossa.
  3. Kirjoitan yleensä kaikki postaukset työajalla. Eli voisi melkein ajatella, että saan palkkaa bloggaamisesta...
  4. Minulla on jostakin syystä hirveä inho Color Clubia kohtaan, vaikka en ole koskaan kokeillut yhtäkään lakkaa tältä merkiltä.
  5. Olen superrakastunut laukkuuni, joka on Lumin ruskea Eco Supermarket Bag. Se on myös ensimmäinen laukku, jonka olen valinnut ja ostanut itse.
  6. Minusta on ihanaa olla aikuinen, mutta olen huolissani siitä, että rupsahdan heti kun täytän kolmekymmentä. Onneksi tässä on vielä neljä vuotta aikaa alkaa käyttämään anti-age-tuotteita!
  7. En kuuntele musiikkia oikeastaan ollenkaan. Joskus harvoin saatan työmatkalla kuunnella radiota.
  8. Tykkään kaikesta hömpästä, hömppäsarjoista, hömppäkirjoista, hömppäleffoista jne.
Huh. Olipas tuo asioiden keksiminen vaikeaa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

A-Englandeja aika monta

Alkukuusta tilaamani A-Englandin lakat tupsahtivat postiluukusta viime viikolla. Toimituksessa meni tällä kertaa tasan viikko, viikonloppu mukaan lukien. Viime kerralla meni huomattavasti kauemmin, koska tilasin Mythical Fair -alennuskampanjan aikana. Mutta hyvää jaksaa aina odottaa! A-England on suosikkilakkamerkkini heti Opin ja Essien jälkeen, ja ehkä sen vuoksi niitä on kertynytkin niin monta:


Dragon, Saint George, Camelot ja Order of the Garter olivat ensimmäiset A-Englandin lakat, jotka tilasin. Dragonista ja Saint Georgesta tuli nopeasti suosikkileimauslakkojan. Mythical Fairin aikana tilasin Tristamin ja Lady of the Laken, koska halusin lisää A-Englandin holoja leimailua varten, mutta sekään ei vielä oikein riittänyt. Minun oli lopulta pakko saada kaikki A-Englandin hololakat, joten viimeinen tilaus piti sisällään Ascalonin, Bridal Veilin, Princess Sabran ja Princess Tearsin. Toivottavasti A-Englandilta ei ilmesty uutta holokokoelmaa hetkeen...

Dragon, Princess Sabra, Princess Tears, Saint George
Kaikkia uusia hololakkoja en ole ehtinyt testailemaan, mutta ainakin Bridal Veil ja Ascalon leimaavat hyvin ja vaikuttivat yhtä laadukkailta kuin aikaisemmat A-Englandin lakkani. Bridal Veilkin peitti täydellisesti jo yhdellä kerroksella.. Kyllä A-England on ihan syystäkin suosikkimerkkien joukossa!

Ascalon, Bridal Veil, Order of the Garter

Kahdessa ylemmässä kuvassa on Legends-kokoelma kokonaisuudessaan. Ehkä tämä on jonkinlainen virstanpylväs kynsilakkaharrastajan elämässä: ensimmäinen kokonainen kokoelma. Tuo viimeinen, eli Order of the Garter, on muuten kokoelman ainoa ei-holo ja se ei muistaakseni leimaa kunnolla.

Tristam, Lady of the Lake, Camelot, Ophelia
Ylemmässä kuvassa näkyy kolme lakkaa A-Englandin ensimmäisestä kokoelmasta, eli Mythicalista. Voisin kyseisestä kokoelmasta huolia muutaman cremen lisää. Esimerkiksi Galahad olisi hieno! Kuvassa viimeisenä näkyvä lakka on uusimmasta Gothic Beauties -kokoelmasta. Sen sain yllätyslahjana poikaystävältä. Jotenkin haluaisin ajatella, että nämä riittävät minulle, mutta silti on vielä monen monta A-Englandin lakkaa, jotka huolisin kokoelmaani. Ehkä seuraavan alennuskampajan aikana...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Syntymäpäiväkynnet

Syntymäpäivä tuli vietettyä vaaleanpunaisissa kynsissä, ei ihan tarkoituksella tosin. En vain nähnyt mitään syytä poistaa täysin moitteettomassa kunnossa olevaa lakkausta. Ensimmäinen lohkeama ilmestyi vasta tänään, ja lakat ovat tosiaan kynsillä jo yhdeksättä päivää. Essien laadusta ei ainakaan voi valittaa!

Syntymäpäiväkynnet: Essie Cascade Cool ja leopardikuvio

Vaaleanpunainen pohjaväri on Essien Cascade Cool, jonka sain kaupanpäälliseksi kun ostin kaksi muuta Essien lakkaa. Leimaukset on tehty tuttuun tapaan Konadin mustalla leimauslakalla, mutta leopardikuviota on piristetty dotting toolilla tehdyillä väriläikillä. Kultainen lakka on H&M:n Golden Treasure ja pinkki Opin Dim Sum Plum. Nämä ovat kyllä leopardikynnet minun makuuni; ei liian överit, ei liian tylsät.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Arvonta suoritettu!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti arpoa arvonnan voittaja eilen, mutta olinkin jo nukkumassa siihen aikaan, kun osallistumisaika päättyi. Sitä se vanhuus teettää! Ehdin kuitenkin jo eilen naputella nimet excel-taulukkoon (arvontaan muuten osallistui 56 henkilöä yhteensä 113 arvalla), joten arvonnan suorittaminen näin aamutuimaankin onnistuu kyllä. Pitemmittä puheitta, pyöräytetään arvonta käyntiin random.orgin avulla:


Arvonnan voittaja on siis Kitty! Kittylle on lähetetty sähköpostia, toivottavasti pääsen postittamaan palkinnon sinulle pian. Palkintohan oli siis China Glazen Rare & Radiant.


Harmittaa, että minulla ei ollut enempää lakkoja arvottavaksi. Ehkä ensi kerralla arvon kaksi samaan tapaan laadukkaampaa lakkaa, ja sitä seuraavalla kerralla kolme...

perjantai 5. lokakuuta 2012

Neutraaliutta

Essien Merino Cool onnistui herättämään minussa hillittömän himon Essien neutraaleita kynsilakkoja kohtaan. Niissä on jotenkin aivan oma viehätyksensä ja nyt haluaisin niitä aina vain lisää. Stylenomics-kokoelmassakin ilmestyi juuri sopivasti kaksi, Don't Sweater it ja Miss Fancy Pants, mutta pitää vielä pohtia, kuinka paljon harmaan ja ruskean sävyjä voi yksi ihminen tarvita. Tilaa lakoille on kuitenkin rajoitetusti.

Olen kuitenkin ehtinyt jo kasvattamaan kokoelmaani yhdellä uudella neutraalilla, Essien Glamour Pursella. Se on myös ensimmäinen Essieni, jossa on kapea suti. En tiedä kummasta pidän enemmän. Leveällä sudilla saa lakattua nopeammin, mutta toisaalta kynteni ovat melko kapeat ja leveä suti tuntuu välillä liiankin leveältä. Molemmissa taitaa olla omat hyvät ja huonot puolensa.

Essie Glamour Purse, Opi Suzi Loves Cowboys

Halusin pitää myös koristelut neutraaleina ja sen vuoksi valitsin leimauslakaksi toisen ruskean. Opin Suzi Loves Cowboys on juuri täydellinen partneri Glamour Purselle ja leimaantuikin hyvin. Kuviot ovat Bundlemonster-laatasta BM-313.  Tämän lakkauksen tuijottelu ei muuten todellakaan vähennä himoani neutraaleita lakkoja kohtaan, päinvastoin...

PS: Vielä viikonloppu ja maanantai aikaa osallistua arvontaan.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Melkein kuin marmoroitu

Olen kokeillut vesimarmorointia kerran, ja niin paljon kuin pidinkin vesimarmoroinnilla aikaan saaduista kiekuroista, en ole kovin innostunut kokeilemaan uudestaan. Vesikippojen kanssa leikkiminen oli niin aikaavievää ja sotkuista puuhaa. Leimaaminen sen sijaan, näin pitkän harjoittelun jälkeen, käy käden käänteessä ja jälkien siivoaminenkin käy nopsasti. Joten kun pitää valita oikean vesimarmoroinnin ja BundleMonsterin vesimarmorointia jäljittelevän kuvion välillä... leimaus voittaa ehdottomasti. Lopputulos ei tietenkään ole yhtä uniikki, mutta kelpaa minulle.

Pohjalakkana näissä feikkivesimarmorointikynsissä on A-Englandin Tristam, joka pääsi myös ensimmäistä kerta kynsille. Tristamin myötä rakastuin A-Englandin lakkoihin niin pahasti, että päätin tilata loputkin A-Englandin holot. Eivät ne holoina ole kovin ihmeellisiä, mutta leimaavat loistavasti ja ovat kynsillä sellaisenaankin kauniita. Puhumattakaan söpöistä pulloista ja kekseliäistä nimistä...

A-England Tristam, Revlon Ocean

Ainoa lakka, joka tuntui sopivan yhteen Tristamin kanssa oli Revlonin Ocean. Olin huolissani sen suhteellisen lirusta koostumuksesta, mutta onneksi huoleni oli aivan turha. Ocean leimaantuu kuin unelma. En voisi tyytyväisempi olla näiden kynsien suhteen. Pitkästä aikaa kaikki tuntui menevän aivan nappiin, niin värivalinnat kuin leimauksetkin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

50 lukijan arvonta Amoenan makuun (SULJETTU)

En osallistu kovin usein kynsiblogeissa oleviin arvontoihin, koska en halua voittaa niiden palkintoja. Minulla on rajoitetusti tilaa kynsilakoille ja muutenkin olen todella tarkka siitä, mitä kynsilakkoja huolin kokoelmaani. Kynsikoristeetkin menisivät minulla hukkaan, koska en niitä käytä. Kun aloin miettimään millaisen palkinnon haluaisin omaan arvontaani, vastaus oli hetkessä valmis: yksi laadukkaampi lakka eikä mitään muuta. Ja tästä syystä Masterpiece Pinkin ensimmäisen arvonnan palkinto on China Glazen Rare & Radiant.


Kuten jo otsikostakin voi päätellä, järjestän tämän arvonnan 50 julkisen lukijan kunniaksi. Minusta on hienoa, että tänne on niin moni eksynyt, vaikka en millään tavoin ole tätä blogia missään mainostanut. Kommenttejakin kirjoitan todella harvoin, vain silloin, kun minulla on oikeasti sanottavaa. Iso kiitos siis kaikille tänne tiensä löytäneille!

Palkintona oleva Rare & Radiant on uusi ja avaamaton ja sen voi voittaa itselleen näin:

  • Kirjoittele tämän postauksen alle kommentti, jossa ilmoitat osallistuvasi arvontaan. Sähköpostiosoite mukaan, jotta pystyn ottamaan voittajaan yhteyttä. Kommenttiin saa totta kai kirjoittaa muutakin!
  • Jos olet julkinen lukija saat yhden extra-arvan. Myös uudet lukijat lasketaan. Mainitse tästä kommentissa.
  • Jos mainostat arvontaa omassa blogissasi / sosiaalisessa mediassa saat yhden extra-arvan lisää. Linkki mukaan kommenttiin.

Eli maksimissaan kolme arpaa. Arvonta päättyy syntymäpäivänäni 8. lokakuuta klo 22.00.

EDIT: Kommentit piilotettu, ettei osallistujien sähköpostit ole täällä kaikkien nähtävillä enää.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Puoliksi onnistunut on puoliksi hyvä?

Essie-kokoelma tuli triplattua, kiitos Sokos Emotionin kampanjan: kahdesta ostetusta Essie-tuotteesta sai kaupanpäälle värilakan. Pakkohan minun oli käydä nappaamassa Mesmerized kun olin sitä muutenkin jo pitkään himoinnut! Mesmerizedin seuralaiseksi nappasin Tart Decon, vaikka moni muukin sävy yritti kovasti nimeäni huudella. Voisin huolia kaikki Essien cremet kokoelmaani!

Kaupanpäälliset olivat kaikki Bikini So Teeny -kokoelmasta, josta valitsin itselleni Cascade Coolin. Nyt jälkeenpäin harmittaa, ettei tullut valittua jotakin erikoisempaa väriä, kuten esimerkiksi Mojito Madness tai All Tied Up. No, peruspinkkejä tuskin voi olla liikaa. Eikä minulla ole ennestään kuin yksi melkein-dupe...


Tart Deco pääsi kynsille jo aikaisemmin, mutta kuvat kynsistä onnistuivat niin huonosti, että päätin jättää ne julkaisematta kokonaan. Huonoja kuvia täällä turha näytellä. Tosin seuraavakin kuva kuuluu ehdottomasti kategoriaan huono... Minulla on käytössäni uusi kamera, enkä osaa käyttää sitä yhtään niin hyvin kuin edellistä. Kuvat eivät meinaa onnistua millään. Turhauttaa niin paljon, että tekee mieli vaihtaa takaisin vanhaan kameraan!

Essie Bikini So Teeny, Essie Mesmerized, China Glaze Techno

Nämä kynnet onnistuivat mielestäni puoliksi. Mesmerized on juuri niin ihana kynsillä kuin kuvittelinkin ja China Glazen Techno tuntuu korostavan sen sinisyyttä entisestään. Etusormen ja pikkurillin väkerryksistä sen sijaan en tykkää yhtään. Näin joskus jossakin tuon saman kuvion leimattuna kahdella värillä päällekkäin ja se näytti todella kivalta. Omalla kynsillä, tällä väriyhdistelmällä... En tykkää. Hyi hyi hyi. Strassitkaan eivät tilannetta enää pelasta. Mutta hei, idea oli hyvä!