maanantai 27. elokuuta 2012

Syksyinen mulperinmarja

Päätin eilen lakata kynnet Essien Merino Coolilla huolimatta siitä, että täysin siistien lakkausten poistaminen tuntui suorastaan pyhäinhäväistykseltä. Yleensä lakkaan kynnet uudestaan vasta siinä vaiheessa, kun lakka on jo lähtenyt lohkeilemaan. Nyt lakkauksissa ei ollut mitään vikaa, teki vain mieli lakata syksyisemmällä värillä.

Essie Merino Cool, Konad, Bundlemonster

Merino Coolin väristä minulle tulee ensimmäisenä mieleen maitosuklaavanukas, sellainen pehmeä vaaleanruskea. Tarkan värin määritteleminen tosin tuntuu mahdottomalta, koska valaistuksesta riippuen tässä tuntuu olevan mukana myös aavistus harmaata ja laventelia. . Essien oma kuvaus tälle värille on "sensuous autumn mulberry", eli "nautinnollinen syksyinen mulperinmarja". Ei hirveästi auta, koska minulla ei ole mitään mielikuvaa mulperinmarjoista ja googlen kuvahaun mukaan ne ovat mustia tai punaisia, eivät ruskeita, liloja tai harmaita. Oli väri mikä tahansa, yksi asia on ainakin varma: tämä lakka sopii täydellisesti syksyisiin sadepäiviin ja kuumien teekuppien pitelemiseen!


Leimaukset eivät tällä kertaa menneet aivan nappiin. Mietin hetken jopa, että jättäisin nämä kynnet bloggaamatta huonojen leimauksien vuoksi. Mutta toimikoon tämä postaus tällaisena muistutuksena itselle: Konadin mustan leimauslakan siivoamisessa menee pieni ikuisuus, XL-leimasin ei leimaa sitä kunnolla ja Seche Vite levittää leimaukset, vaikka kuinka yrittäisi olla tarkka. Noin. Ehkä ensi kerralla olen jo ottanut opikseni.


Leimaukset on tehty tällä kertaa siis Konadin mustalla special polishilla. Kiemurakuvio on BundleMonster-laatasta BM-314.

torstai 23. elokuuta 2012

Essie-kokoelma tuplattu, koska on triplauksen vuoro?

Pääkaupunkiseudun Sokoksissa ja Emotioneissa on taas asiakasomistajapäivät, eli keskiviikosta lauantaihin kaikista normaalihintaisista tuotteista saa S-etukortilla 15% alennusta. Ja sehän sopii minulle, kävin jo tuplaamassa oman Essie-kokoelmani:


Uudet tulokkaat ovat Lilacism, Merino Cool ja Lights. Lilacismia olen himoinnut jo muutaman kuukauden, mutta Merino Cool oli enemmänkin sellainen heräteostos. Kokoelmassani ei ollut mitään täysin saman väristä ja ajattelin, että se olisi kiva neutraali lakka syksyä varten. Ja Lights oli muuten vain ihana Barbie-pinkki. Pitäähän sellainenkin kokoelmassa olla! Essiellä on vielä muutamia peruskokoelman lakkoja, joita minun tekisi kovasti mieli, mutta pakko se raja kai on johonkin vetää.

 Uusista lakoista kynsille valikoitui ensimmäisen pitkään himottu Lilacism. Se muuten oli maineensa veroinen, eli hankala lakattava. Vetisen koostumuksen kanssa pärjäsi kuitenkin ihan hyvin, piti vain keskittyä pikkaisen tavallista enemmän.

Essie Lilacism, A-England Lady of the Lake, China Glaze Fairy Dust, Bundlemonster

Leimaukset on tehty A-Englandin Lady of the Lakella, joka leimaa aivan yhtä hyvin kuin Dragon ja Saint George. Tristamia en ole vielä kokeillut leimaukseen, mutta eiköhän sekin toimi. Perhoskuvio on BundleMonsterin laatasta BM-307. Pelkkä leimaus näytti minusta vähän vaisulta, joten lisäsin päälle vielä China Glazen Fairy Dustia. Kuvissa tuo Fairy Dust ei tosin koskaan näytä erityisen imartelevalta... Ensi kerralla pitää muistaa ottaa kuvat ennen sitä.

torstai 16. elokuuta 2012

MCA

Minusta on alkanut tuntumaan, että olen blogien lukijana aika masokisti. Alan todella herkästi seuraamaan suomalaisia kynsiblogeja. Riittää, että aihepiiri kiinnostaa ja blogi keskittyy luonnonkynsiin. Ja sehän on periaatteessa ihan positiivinen asia. Että jaksaa lukea ja kiinnostaa. Joidenkin lukemieni blogien laatu sen sijaan on se, mikä minua häiritsee. Uusia postauksia lukiessa tulee todella usein mietittyä, että miksi seuraan tätä blogia kun kynsinauhoja ei ole koskaan siistitty / teksti on pelkkää mainosta / bloggaajan tyyli ei ole yhtään minun makuuni / bloggaajan kirjoitustapa on ärsyttävä. Ugh. Kukaanhan ei minua pakota näitä tapauksia lukemaan, mutta en yksinkertaisesti pysty käymään lukulistaani läpi ja karsimaan blogeja, joista en pidä. Koska sehän tarkottaisi sitä, että saattaisin jäädä paitsi jostakin. Hullua.

Ärsyttävistä jutuista puheenollen, minua ärsyttää, että Essien kynsilakkojen nimet ovat korkissa. En ole käyttänyt Mint Candy Appleakaan kovin monta kertaa, mutta silti lakan nimi on kokonaan kulunut pois. Vielähän tämä ei mikään ongelma ole. Essien lakkoja on kokoelmassa kokonaista kolme kappaletta, kaikki vielä sen verran erivärisiä, että nimet kyllä muistaa helposti. Essie on kuitenkin noussut sellaiseksi suosikiksi, että voisin kuvitella, että niiden määrä tulevaisuudessa tuplaantuu ja triplaantuu ja lopulta lähtee käsistä.


Kuten jo ylemmästä kuvasta pystyy jo bongaamaan, Mint Candy Apple on päässyt kynsille. Leimauslakkana käytin Opin Flyta. Fly ei ole mikään täydellisin leimauslakka, mutta se sopii paljon paremmin yhteen Mint Candy Applen kanssa kuin muut siniset lakkani. Kuvio on BundleMonster-laatasta BM-314.

Essie Mint Candy Apple, OPI Fly, Bundlemonster

Kynnet pitää kyllä muistaa napsia lyhyemmiksi seuraavan lakkauksen yhteydessä. Tämä pituus ei ole enää kiva. Kokokynnen kuviotkin alkavat tuntumaan liian ahtailta. En tykkää, jos leimojen kanssa pitää liian tarkkaan tähtäillä. Nämäkin kynnet olivat ihan mahdottomuus, kun olisi pitänyt niin täydellisesti keskelle kynttä osua. Ei pysty minun tähtäystaidoillani! Onneksi kuvio erottuu niin haaleasti pohjaväristä, ettei pieniä virheitä huomaa kuin nenä kiinni kynsissä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Vahinkomätsäys

A-Englandin Mythical Fair -kampanjan aikana tuli tilattua kaksi uutta lakkaa: Tristam ja Lady of the Lake. Toivottavasti ne ovat yhtä hyviä leimauslakkoja, kuin mitä saman merkin Dragon ja Saint George ovat olleet. En ole vielä muistanut kokeilla. Ainakin Lady of the Lake on nätti sellaisenaankin.

A-England Lady of the Lake, China Glaze Techno

Tarkoitukseni oli leimata Lady of the Laken päälle, olin jo valinnut sopivan kuvionkin, mutta en löytänyt kokoelmastani yhtään lakkaa, joka olisi toiminut tämän päällä. Oli pakko improvisoida jotain muuta.China Glazen Techno oli lojunut hyllyssäni jo kuukausia kokeilematta, joten oli jo aikakin päästää se ihmisten ilmoille.

En lämmennyt näille kynsille aluksi; Lady of the Lake oli liian mitäänsanomaton hololakaksi ja Techno ei suostunut levittymään tasaisesti. Olin jo päättänyt, että nämä kynnet menevät vaihtoon. Sitten tajusin katsoa kokonaiskuvaa. Minulla on todella harvoin kynsiä, jotka mätsäävät vaatteisiini tai asusteisiini. Mutta nämä kynnet mätsäävät aivan täydellisesti hopeisiin sormuksiini. Tavallisessa huonevalossa sormuksen violetti kivi on aivan samanvärinen kuin Lady of the Lake ja Technon glitterit loistavat kuten hopea!

A-England Lady of the Lake, China Glaze Techno

Viimeiseen kuvaan oli pakko mahduttaa vielä muutama muisto viime viikonlopun Assemblysta: pinkki VIP-ranneke ja kulahtanut leikkitatuointi. En ole mitenkään erityisen kova pc-pelaaja tai ansioitunut koodari, mutta Assembly on silti aina kesän kohokohta.

torstai 2. elokuuta 2012

Kymmenessä kuukaudessa

Kännykkäni arkistot kertovat, että ostin ensimmäisen kynsilakkani lokakuun alussa. Näitä kynsijuttuja on nyt siis tullut harrastettua noin 10 kuukautta. Jännä, miten paljon noin lyhyessä ajassa voi oppia ja omaksua. Kynsilakkakokoelmanikin lähentelee jo sataa, ellei ole jo mennyt ylikin. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että joskus lakkaan kynteni päivittäin ja vielä koristelen ne, olisin varmaan kuollut nauruun. Aikaisempi asenteeni nimittäin oli, että kynsijutut ovat turhia ja kynsiharrastajat ovat turhamaisia. Varmaan on sanomattakin selvää, että suhtautumiseni asiaan saattanut pikkuisen muuttua.

Kymmenessä kuukaudessa olen oppinut lakkaamaan kynteni siististi, niin, että lähikuviakin kehtaa ottaa. Muistan, kuinka aluksi poikaystäväni lakkasi kynteni puolestani, koska en yksinkertaisesti osannut itse lakata siististi. Ei onneksi mennyt kauan, kun hoksasin, että kynsilakan reunat voi helposti siistiä siveltimellä. Nykyään käsikin on tosin sen verran vakaampi, ettei reunoja paljon tarvitse siistiäkään. Pikkaisen hienosäätää vain.

Kymmenessä kuukaudessa olen myös suunnilleen löytänyt oman juttuni. Strasseista en pidä, enkä myöskään fimoviipaleista. Kaikki 3D-asiat kynsillä tuntuvat oudoilta ja liioitelluilta. Maalata en myöskään osaa, joten akryylimaalit voin unohtaa jo samantien. Enkä muutenkaan pidä vapaalla kädellä taiteiluista kynsistä, ellei kyseessä ole one stroke - tekniikka tai muuten vain harvinaisen lahjakas kynsitaiteilija. Leimailu sen sijaan tuntuu omalta jutulta, vaikka luultavasti useamman pitempään harrastaneen mielestä se käy tylsäksi. Laattoja ei kuitenkaan ole olemassa rajatonta määrää, ja samat kuviot tuntuvat toistuvan jokaisessa blogissa. Itse en kuitenkaan välitä, vaihtelua saa vähintään vaihtelemalla lakkoja. Leimaus on siistiä ja nopeaa ja hyvillä välineillä onnistuu takuuvarmasti. Sopii minulle.

Kymmenessä kuukaudessa minusta on myös tullut kynsilakkasnobi. Mitkä tahansa merkit eivät enää minulle kelpaa. Aluksi tällainen ajatusmaailma kiusasi minua, mutta enää en anna sen häiritä. Totta kai ihmisillä on suosikkeja, eikä kaikesta tarvitse pitää. Mielenrauhani säästämiseksi olen jakanut kynsilakkani kahteen osaan. Ensimmäinen osa sisältää kaikki ne lakat, joilla haluan lakata kynteni. Ja näitä lakkoja on tietenkin esimerkiksi Opit (jos vielä ei ole käynyt selväksi, mikä on suosikkilakkamerkkini) ja Essiet. Nämä ovat myös esillä kynsilakkahyllyssäni. Kokoelman toinen osa on laatikossa piilosta katseilta, ja sisältää kaikki koristelluut tarkoitetut halpislakat, kuten esimerkiksi Flormarin graffitilakat tai Wild & Mildin hileoksennukset. Jos ajattelisin kaikkea yhtenä kokoelmana, tuskin pystyisin ostamaan markettilakkoja. Sehän pilaisi koko kokoelman. "Ei se määrä, vaan se laatu", sanoo Amoena.

Kymmenessä kuukaudessa olen myös saanut aikaan tämän blogin. Aluksi tarkoitus oli vain höpistä ja näyttää kännykällä nopeasti napsaistuja kuvia. Höpinästä en ole luopunut, mutta kuvien laatuun olen sentään panostanut huomattavasti enemmän viime viikkoina. Kameralla ja jalustalla saa yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun oppii kerran säätämään kameran asetuksia manuaalisesti. Eikä värien pieni jälkikorjailukaan asiaa pahenna. Blogi toimii mukavasti myös kaverin korvikkeena. Minulla kun ei ole ketään, kenen kanssa höpistä kynsilakkajuttuja livenä. Varmaan moni muukin on aloittanut blogin tästä syystä. Minulla tämä ainakin toimii. Ei ole enää yksin, vaan osa isompaa kokonaisuutta.