sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Puoliksi suunniteltu on puoliksi onnistuttu

Olen tullut siihen lopputulokseen, että viime aikoina suurin ongelmani kynsien kanssa on suunnittelemattomuus. En ole oikeastaan miettinyt etukäteen yhtään minkälaiset kynnet haluaisin, ja sen seurauksena olen tehnyt todella yksinkertaisia lakkauksia... ja aika paljon myös pieleenmenneitä! Asiaahan ei myöskään yhtään auta se seikka, että lakkaan kynsiä nykyään samalla kun katson Pretty Little Liarsia. Pretty Little Liars 1 - kynnet 0. Tällä kertaa halusin kuitenkin panostaa kynsiin jännittävästä jaksosta huolimatta (Aria sai viimeinkin selville totuuden Ezrasta!).

Essie - School of Hard Rocks, A-England Excalibur

Näitäkään kynsiä en suunnitellut sen enempää, kuin että päätin leimata jotakin pitkästä aikaa. Ehdottomasti virhe. En tiedä, miksi etukäteen suunnittelu on nykyään niin hankalaa! Näidenkin kynsien kanssa olin aivan pulassa, kun tajusin, ettei laattakokoelmastani oikein löydy mitään sopivaa kuviota ja ettei aksenttikynsi tule toimimaan millään lailla. Mutta näillä mentiin ja ihan hyvä tuli kuitenkin. Suunnittelemalla olisi vain tullut paljon parempi. Aksenttikynsi ei ainakaan olisi jäänyt noin epämääräiseksi tekeleeksi. Voiko tuota nyt edes aksenttikynneksi kutsua, kun ei meinaa edes erottua muista. Mutta ajatus oli kaunis.

Essie - School of Hard Rocks, A-England Excalibur

Leimauslakkana ja "aksenttikynnen" pohjavärinä on (edelleen) maailman paras hopeinen leimauslakka, A-Englandin Excalibur (vanhaa mallia). Tuon lakan valitsin itse asiassa aivan ensimmäisenä, koska halusin pelata varman päälle leimaamisen suhteen. Joskus olen joutunut jättämään leimailut väliin siksi, että sopivaa leimauslakkaa ei ole yksinkertaisesti vain löytynyt. Essien School of Hard Rocksin valitsin siksi, että olen halunnut lakata sillä jo jonkin aikaa. Sen omistaminen tekee minut vain jotenkin onnelliseksi, halusin sitä niin pitkään ennen kuin sain itselleni. Se on peräisin vaihtarista, jonka tein Emman kanssa melkein tasan vuosi sitten. Niititkin ovat muuten peräisin vaihtarista. Pitäisi ehkä tehdä vaihtareita useamminkin?

Epämääräisen aksenttikynnen leimasin lopulta samalla kuviolla ja A-Englandin Dorien Graylla. Siinäkin muuten yksi hyvä leimauslakka, ei valittamista. Seeprakuvio on peräisin Gals-laattasetin laatasta GA27. Toinen niiteistä ehti jo kertaalleen tippua, mutta onneksi löysin sen ja pystyin liimaamaan sen uudelleen kiinni. Pitää totutella tällaiseen köyhään elämään, jossa niittejäkin kierrätetään, kun olen liittymässä asuntolainallisten kerhoon. Onneksi tuleva asunto on ainakin köyhäilyn arvoinen... ja ehkä aikanaan myös oman blogipostauksensa ansaitseva. Ei kannata kuitenkaan jäädä odottamaan, koska muutto on vasta kuukausien päästä ;)